Kuuntele mua kunnolla

Ääni kokemusasiantuntijuudelle -hankkeen blogiin ajatuksiaan ja kokemuksiaan kohtaamisesta jakaa tällä kertaa Emmi. Kohtaaminen on kokemusviikkojen viimeisen luentopäivän aihe. Hanke järjestää kokemusviikot yhteistyössä VAMK:in ja NOVIA:n kanssa jo toista vuotta peräkkäin. Webinaariviikko 25.10.-28.10. (vko 43) klo 12-16 koostuu neljästä luentokokonaisuudesta ja järjestetään Zoom-alustalla. Löydät lisätietoa ilmoittautumislinkkeineen tästä.

Rauhallinen, asiallinen ja siististi pukeutunut nainen. Nämä, ja muut tämänkaltaiset kuvaukset toistuvat kohdallani kymmenissä epikriiseissä. Hakeuduin työterveyteen uupumuksen, ahdistuksen ja itkukohtauksien vuoksi, joten alusta asti oli aika selvää, että kamppailen mielenterveyden ongelmien kanssa. Sen sijaan, että olisi keskitytty kuuntelemaan, keskusteltu ja kyselty, arvioitiin paljon enemmän ulkoista olemusta ja käytöstä. Huomaamatta jäi, että tuon rauhallisen ja asiallisen pinnan alla valtaa piti itsekontrollia vaativa ja itseään piiskaava yksilö. Tuntui unohtuvan, että kuten useat muutkaan sairaudet, eivät myöskään mielenterveyden ongelmat yleensä näy ulospäin. Emmin blogitekstin kuva

Jollen näyttänyt tai käyttäytynyt tarpeeksi ”masentuneesti”, asia nähtiin niin että olin selvästi parantumaan päin. Usein ongelmaksi nousi se, että ammattilaisilla tuli kiire palauttaa minut takaisin toimivaksi osaksi yhteiskuntaa. Lääkäri sen tosin ilmaisi niin, että lyhyt sairasloma ja sen jälkeen vaan ”työvoimatoimiston kortistoon”, ettei pääse liian huonoon kuntoon. Ensimmäinen terapeutti oli samoilla linjoilla. Tosiasiassa tuossa kohdassa tarvitsin vain, että joku pysähtyisi hetkeksi oikeasti kuuntelemaan. Voin jo niin huonosti, että pystyin hädin tuskin pitämään itseni kasassa tavatessani ammattilaisia.

Usean kuukauden jatkuneet huonot kohtaamiset johtivat lopulta tilanteeseen, jossa sulkeuduin ja turhauduin täysin. Koin, että vika oli kokonaan minussa ja ettei minua voisi sen vuoksi kukaan auttaa.  Kärsin jatkuvasta ahdistuksesta ja masennuksesta, ja olin totaalisen uupunut. Kävin yksin läpi tuskaani, johon en kyennyt löytämään mitään helpotusta omillani. Samaan aikaan soimasin itseäni siitä, että olin niin huono ja viallinen. En kokenut olevani itsetuhoinen, mutta tilanteestani oli tullut niin toivoton ja tuskallinen, että uskoin sen lopulta tappavan minut.

Sain kuitenkin parin kuukauden sairasloman, jolloin minun ei tarvinnut tavata lääkäriä. Lopetin myös terapeuttini tapaamisen, sillä jokaisen käynnin jälkeen oloni meni vain huonompaan suuntaan. Minun ei tarvinnut hetkeen todistella kenellekään, että olin masentunut ja ahdistunut. Pystyin keskittymään täysin tilanteeni rauhoittamiseen ja lepäämiseen. Ympäröin itseni ihmisillä, joiden koin parantavan oloani. Ennen tuota sairaslomajaksoa, jouduin usean kuukauden ajan hakemaan sairaslomat pahimmillaan päivittäin, parempina aikoina viikoittain.

Vuosi sen jälkeen, kun olin sairastunut, minut siirrettiin erikoissairaanhoidon puolelle. Uusi lääkärini ja terapeuttini ottivat tilanteeni alusta asti vakavasti ja keskittyivät aidosti kuuntelemaan minua. He osasivat erottaa luonteeni ja ulkoisen olemukseni erillisiksi sairauksistani, joten pystyin rauhassa olemaan oma itseni. Minun ei myöskään tarvinnut pelätä sitä, että avun saanti loppuisi, jos mielenterveyteni ei näkynyt tarpeeksi ulospäin. Paha oloni sai vihdoin validoinnin.

Nyt, kolme vuotta myöhemmin, olen todiste siitä millainen vaikutus hyvällä kohtaamisella voi olla ihmisen elämään. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni parisuhteessa – hyvässä sellaisessa, olen saanut rauhassa työstää traumojani, ja tätä kautta ahdistukseni ja masennukseni ovat helpottuneet huomattavasti. Olen myös löytänyt tieni kokemusasiantuntijuuden pariin, ja toivon tätä kautta pystyväni vaikuttamaan siihen, millaisia kohtaamisia muut tulevat kokemaan.Emmin blogitekstin kuva

Millaista sitten on hyvä kohtaaminen? Omien kokemuksieni perusteella tärkeiksi asioiksi nostaisin aidon kuuntelun, ennakkoluulojen välttelyn ja turvallisen ilmapiirin. Harvoin pystyy vastaantulevasta ihmisestä sanomaan, voiko hän pahoin. Sen vuoksi onkin tärkeää muistaa olla arvioimatta tilannetta liikaa ulkoisen olemuksen perusteella. Masennus, ahdistus, syömishäiriöt, traumat tai muut vastaavat eivät yleensä näytä ulospäin miltään erityiseltä. Moni myös kokee tarpeelliseksi piilottaa merkit omasta pahasta olostaan.

Tuo tarve piilottaa merkit pahasta olosta on myös osaksi syynä siihen, miksi kuuntelu on niin tärkeää. Koska paha olo jyllää ihmisen sisällä ja mielessä, kuuntelu on oikeastaan ainoa tapa ymmärtää tilannetta. Jotta herkistä ja kipeistä asioista puhuminen koetaan turvalliseksi, on vastaanottoon kiinnitettävä huomiota. Turvallinen ilmapiiri ja hyväksyvä kuunteleminen luovat mahdollisuudet onnistuneelle jakamiselle ja tapaamiselle. Tällöin pystytään myös selvittämään, mitä oikeasti tarvitaan tilanteen helpottamiseksi ja korjaamiseksi.

Kuinka mahtavaa olisikaan, jos hyviä kohtaamisia saataisiin lisättyä huomattavasti. Ihmisenä ihmisen kohtaamisen ei luulisi olevan mitään rakettitiedettä. Uskon kenen vaan pystyvän siihen

Blogitekstin on kirjoittanut kokemusasiantuntija Emmi Tynjälä

 

Olen Emmi Tynjälä, jäätelöintoilija, kokemusasiantuntijaopiskelija ja sosionomi. Matkaa eläkkeelle on vielä reippaat 30-vuotta, joten hyvin ehtii vielä tehdä maailmasta paremman paikan. Häpesin ennen mielenterveyden ongelmiani ja pitkään oli sellainen olo, etten sopinut oikein mihinkään. Nyt on hyvä fiilis, kun on löytynyt oma paikka ja tehtävä.

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.